Yksityinen turvallisuusala kasvaa jatkuvasti ja vartijoiden työtehtävät ovat entistä vaativampia. Myös ampuma-aseen kantaminen toimeksiannoilla on yhä useammin perusteltua. Millaisia riskejä muuttuva tilanne aiheuttaa, kun käytössä on rajallinen määrä koulutustunteja? Aihetta pohtivat vastaava hoitaja Alexander Austin ja toimitusjohtaja Janne Mönkkönen Agmenilta.

Vartijan työn riskit, uhat ja käytännöt työssä riippuvat suuresti toimeksiannon luonteesta ja ympäristöstä, jossa vartija työskentelee. Esimerkiksi yökerho eroaa toimintaympäristönä ydinvoimalasta ja toisaalta yleisötapahtuma asettaa vartioinnille erilaiset vaatimukset kuin yksityisasunto.

Reaalimaailman toimintaympäristö vaatii vartijalta kovaa paineen- ja stressinsietokykyä. Vartijan on tiedettävä paitsi omat velvollisuutensa ja valtuutensa, myös hahmotettava viranomaisten toimintatavat. Vartijan ampuma-asekoulutuksessa ei juuri mitata päätöksentekoa – koulutuksessa kohdataan vain staattinen maalitaulu, joka on kaukana todellisista tilanteista.

“Ihan sama, vaikka jokainen kuvittelisi olevansa toimintaelokuvan tähti – tosielämässä aseen käyttö on kuitenkin jotain ihan muuta kuin elokuvaa”, Austin toteaa.

Nykyinen vartijan ampuma-asekoulutus kaipaa lisää opetustunteja

Kuten edellisessä ampuma-aseen käyttöä yksityisellä turvallisuusalalla käsittelevässä blogiartikkelissamme todettiin, nykyinen vartijan ampuma-asekoulutus antaa tiedot ja taidot perustason turvalliseen aseenkäsittelyyn. Vain 24 oppituntia kestävä koulutus asettaa kuitenkin selkeitä rajoituksia sille, millaisia ympäristöjä ja skenaarioita koulutuksiin voidaan aikaresurssien puitteissa ottaa mukaan.

Mikä koulutusmäärä sitten olisi riittävä, jotta vartijan aseenkäytön koulutus vastaisi mahdollisimman hyvin tosielämän tarpeisiin?

“Esimerkiksi poliisin koulutuksessa ampuma-asekoulutusta on ainakin vielä vuonna 2017 ollut minimissäänkin tuplasti enemmän kuin vartijan asekoulutuksessa”, Austin kertoo.

Mönkkönen on samoilla linjoilla:
“Koulutuksellinen rima on liian alhaalla – nykyinen koulutusvaatimus, 24 ot, on tuntimääränä vaatimaton ja sen voisi helposti tuplata. Tästä ovat varmasti samaa mieltä sekä viranomaiset että yksityinen turvallisuusala.”

“Kentällä nykyisin aseistettuna toimivat henkilösuojaajat ovat hankkineet omatoimisesti osaamista huomattavasti peruskoulutusta enemmän. Tämä on tavallisesti seurausta joko omasta aseharrastuksesta tai aktiivisuudesta maanpuolustuksessa tai aiemmasta virkamiesurasta. Esimerkiksi päätöksentekoa tai stressinsietokykyä minimimittainen nykykoulutus ei kehitä juuri mitenkään. Nämä ovat kuitenkin käytännön tilanteissa välttämättömiä taitoja”, Mönkkönen jatkaa.

Nykytilanteessa vartioimisliikkeiden vastaavat hoitajat kantavat viime kädessä vastuun siitä että kentällä toimivat vartijat ovat riittävästi koulutettuja ja henkilökohtaisilta tiedoilta, taidoilta sekä ominaisuuksiltaan tehtäviin soveltuvia.

Kuilu aseellisen vartijan ja muiden asetta käyttävien tahojen välillä on suuri

Aseellinen vartija on eri asemassa kuin kaikki muut asetta käyttävät tahot Suomessa. Muut asetta kantavat tahot (viranomaiset) omaavat ennalta sovittuja toimintamalleja tilanteisiin joissa toimitaan samalla “hiekkalaatikolla” samaan aikaan eri toimijoiden kanssa. Vain kun eri toimijat puhuvat keskenään samaa kieltä ja ymmärtävät myös mitä muut tekevät, voi toiminta olla tehokasta ja turvallista. 

Aseellisia vartijoita ei kuitenkaan usein ole ajateltu työtehtävissä toimiessaan samalla tavalla tähän kokonaisuuteen kuuluvaksi. Syitä tähän voi olla muun muassa näennäisesti vähäisen koulutuksen herättämä epävarmuus viranomaisissa, jotka myös myöntävät aseenkantoluvat, sekä yleinen tietämättömyys aiheesta.

“24 ot kestävän asekoulutuksen lisäksi ei ole muuta yleisestii tunnustettua koulutuskokonaisuutta tai testiä jolla yksittäisen vartijan kykyä toimia vaativissa aseen käyttöä vaativissa tilanteissa voitaisiin objektiivisesti viranomaisen näkökulmasta arvioida. Aseellisten toimeksiantojen harvinaisuus verrattuna tavanomaisempiin toimeksiantoihin aiheuttaa myös sen ettei aseen käyttöön tai sen seuraamuksiin ole mielestäni käytetty tarpeeksi ajatustyötä”, Austin pohtii.

Yksikään vartija ei ole tiettävästi joutunut ampumaan nykyisen lainsäädännön aikana.

“Vielä ei ole ammuttu, mutta pitäisikö yhteiskunnan, viranomaisten ja yksityisen turvallisuusalan toimijoiden valmistautua siihen tilanteeseen, kun vartija joutuu ampumaan, eikä vain pelätä, jos vartija ampuu?” Austin jatkaa.

Tulisiko aseelliset vartijat nähdä järjestystä ja turvallisuutta tukevana ja parantavana tekijänä samalla tavalla kuin muut vartijat ja järjestyksenvalvojat? Riittävällä koulutuksella ja oikeanlaisella yksityisen turvallisuusalan sekä viranomaisten välisellä yhteistyöllä tämä varmasti olisi mahdollista. 

Onko yhteiskuntamme sitten valmis siihen hetkeen, että vartija joutuu vaaratilanteessa ampumaan jonkun hengen ja terveyden ollessa välittömästi uhattuna?

“Ei ole. Kansalaiset ajattelevat, että asetta kantavat vain viranomaiset tai vaaralliset ihmiset – muut aseenkantajat jäävät tämän ajattelun ulkopuolelle”, Mönkkönen toteaa.

Esimerkiksi henkilösuojaustehtävissä työskentelevä vartija, joka joutuu uhkaavassa tilanteessa ottamaan aseen esille, voi aiheuttaa viranomaiselle vaikeasti arvioitavan tilanteen. Tilanteeseen saapuva poliisi ei välttämättä tiedä, onko aseen esiin ottanut henkilö uhka vai siviiliasuinen vartija, koska tilanteeseen ei ole selkeää sovittua yhteistä toimintamallia. 

Miten viranomainen tunnistaa vartijan eikä sekoita tätä uhkaavaksi henkilöksi? 

Nykyään tähän on valmistauduttu lähinnä sillä että vartijat kantavat mukanaan joitain päälle puettavia tunnuksia kuten huomioliivejä jotka voidaan nopeasti pukea päälle ja näin parantaa ulkopuolisten kykyä tunnistaa henkilö vartijaksi. Tämäkään ei kuitenkaan ole mikään yhdessä sovittu  ja kaikkien toimijoiden tiedossa oleva malli. 

“Toisaalta esimerkiksi yleisötapahtumien järjestyksenvalvonnassa teemme hyvää yhteistyötä turvallisuudesta vastaavien kesken. Miten voi olla, että siellä viranomainen on integroituneempi yhteistyöhön kuin ampuma-aseen kantoa vaativassa vartioinnissa? Turvallisuusalan toimijat ovat liian kaukana toisistaan” Mönkkönen pohtii.

Kuilun kaventaminen turvallisuusalan toimijoiden välillä vaatisi vartijan aseenkäyttökoulutuksen kehittämistä ja laajentamista. Lisäksi yksityisen turvallisuusalan osaaminen täytyisi tunnistaa riittävän hyvin, jotta sen potentiaalia voitaisiin hyödyntää kunnolla. Vain avoin keskustelu aidosti rakentavassa hengessä yksityisen turvallisuusalan toimijoiden sekä viranomaisten välillä varmistaisi positiivisen kehityksen tälläkin saralla.

Tulevat vartijan ampuma-asekoulutukset Agmenilla

Vaikka ampuma-asetta ei lopulta koskaan tarvittaisi, osaaminen on silti tärkeää ja mahdollistaa esimerkiksi uralla etenemisen. Agmenin koulutuksissa voit päivittää taitosi turvallisessa ampuma-aseen käsittelyssä.

Ampuma-aseen käyttö vartijan työssä vaatii vartijan ampuma-asekoulutuksen suorittamista. Agmen järjestää seuraavan ampuma-asekoulutuksen (24 ot) 7.–15.11.2022.
» Vartijan ampuma-asekoulutus

Myös kertaava koulutus on tärkeää ja myös välttämätöntä vartijan aseenkäyttötaitojen ylläpitämisessä. Kertauskoulutus (8 ot) on käytävä vuosittain ja seuraava Agmenin järjestämä mahdollisuus kertaavaan koulutukseen on 21.11.2022.
» Vartijan ampuma-aseen kertauskoulutus