Vartijan ja järjestyksenvalvojan työssä on oltava tarvittaessa valmis käyttämään voimakeinoja. Milloin voimankäyttö sitten on oikeutettua tai ylipäätään järkevää? Aiheesta keskustelevat turvallisuusalan ammattilaiset Joni Hiekkataipale MH Servicestä ja Alexander Austin Agmenilta. 

Mitä voimankäytöllä tarkoitetaan? 

Joni: “Voimakeinot ovat tekoja, joille on oikeutettu peruste. Käytännössä voimankäytöllä loukataan henkilön koskemattomuutta, mutta työtehtävä antaa sille oikeutuksen. Jos sama tapahtuisi grillijonossa kännissä, se olisi oikeuttamatonta väkivaltaa. Työtehtäväsidonnaisuus oikeuttaa voimankäyttöön ja se on tarkkaan säädeltyä.”

Alexander: “Voimankäytön keinoilla halutaan vaikuttaa ihmisen toimintaan niin, että saadaan hänet toimimaan tai olemaan toimimatta siten kuin halutaan. Ensisijaisesti käytetään lievempiä keinoja eli kehotetaan sanallisesti toimimaan niin kuin halutaan. Jos se ei auta, tarvitaan voimankäyttöä eli fyysisiä toimenpiteitä.” 

Joni: “Jos henkilöön kohdistetaan jokin toimenpide ja hän tekee vastarintaa eikä esimerkiksi suostu poistumaan alueelta, silloin voi olla oikeutettua turvautua voimankäyttöön. Voimankäyttö on kuitenkin aina sidottu vastarintaan. Jos ei ole vastarintaa, ei ole perusteita käyttää voimakeinoja. Henkilön käytös määrittelee sen, miten tilanne etenee.”

Oikeutettuun voimankäyttöön tarvitaan siis kolme edellytystä: 1) että ollaan töissä, 2) tehdään laillista tehtävää ja 3) kohdataan vastarintaa. 

Mitä voimankäyttö käytännössä on ja millaisia keinoja siihen kuuluu?

Alexander: “Laki ei määrittele, mitä keinoja voimankäyttö saa sisältää. Sen laki kuitenkin määrittää, missä tilanteissa väkivaltaa voi käyttää. Voimankäytöllä pitää olla jokin tarkoitus ja se on oltava puolustettava suhteessa tehtävään. 

Poliisihallituksen vahvistama koulutusmääräys sanelee sen, mitä turvallisuusalan ammattilaisille saadaan kouluttaa. Se ei kuitenkaan ota kantaa siihen, mitä oikeassa elämässä saa tehdä. Viime kädessä tuomioistuin arvioi, oliko teko ok. Kun yksittäinen koulutuksen käynyt ihminen on käytännön työssä, ei ole automaattisesti rangaistavaa, jos hän käyttää muitakin keinoja. Teon oikeutus riippuu siitä, mikä alkutilanne on ollut ja millaista haittaa omilla toimilla on aiheutettu.”

Joni: “Yhtään lyöntiä tai potkua ei opeteta voimakeinoina. Konkreettisesti voiman käyttö on esimerkiksi ihmisen kevyttä ohjaamista, ja vakavimmillaan se voi olla ampumista. Jo ampuma-aseella uhkaaminen on voimankäyttöä.” 

Alexander: “Voimankäytöstä varoittaminen sen sijaan ei ole voimankäyttöä, sillä silloin henkilön on vielä mahdollista korjata käytöstään. Pääsääntöisesti henkilöä pyritään varoittamaan ensin ennen voimankäyttöä.” 

Joni: “On kuitenkin tilanteita, joissa varoittaminen ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista – esimerkiksi kielimuuri tai muihin ihmisiin kohdistuva vaara. On toimittava niin, että pienin mahdollinen haitta toteutuu. 

Tavallisia voimakeinoja ovat erilaiset hallintaotteet ja nivellukot, joilla rajoitetaan kohdehenkilön liikkumista tai tuotetaan kipua vastarinnan rajoittamiseksi – esimerkiksi käsivarren hallinta, rannelukko tai maahanvienti. Voimankäyttöön voi liittyä sekä fyysisiä voimakeinoja että välineitä.

Pysyvien vammojen tai vaurioiden syntyminen on epätodennäköistä, kun käytetään koulutettuja voimakeinoja ja ollaan hyviä niissä. Vammojen tai vaurioiden syntyminen on kuitenkin aina mahdollista, kun voimakeinoja käytetään – se on tärkeä asia tiedostaa. Jos voimakeinoja joudutaan käyttämään, vartijan tai järjestyksenvalvojan on huolehdittava myös tarvittavista jälkitoimista, kuten ensiavun antamisesta tai mahdollisesta poliisin paikalle soittamisesta.” 

Millaisissa tilanteissa voimankäyttöä tarvitaan?

Joni: “Tyypillisin tilanne on se, että henkilö on jo vartijan tai järjestyksenvalvojan toimialueella ja hänet pitää syystä tai toisesta poistaa. Tällaisessa tilanteessa vastarinta on yleensä suurempaa kuin jos henkilön tuleminen alueelle estetään. Toinen tyypillinen tilanne on kiinniotto rikostilanteessa.

Joskus voidaan myös päättää olla käyttämättä voimakeinoja. Esimerkiksi kahden minuutin odottaminen voi joissakin tilanteissa olla parempi ratkaisu. Tehtävän tärkeys ja kiirellisyys määrittävät toimintatavan. Kun työskennellään ihmisten kanssa, tarvitaan myös tilannetajua.” 

Alexander: “Voimankäyttö ei ole koskaan itsetarkoitus. Oman harkinnan kautta voimakeinoja voidaan joko käyttää tai sitten ei. Kannattaa ajatella seurauksia ja sitä, onko voimakeinoista enemmän hyötyä vai haittaa.” 

Joni: “Voimankäyttö on jatkuvaa päätöksentekoa. Ensin tehdään havainto, sitten päätös ja mahdollinen toiminta. Se taito harjaantuu käytännössä, kun pystyy käyttämään hyväksi aiempia kokemuksia. 

Moni mieltää voimankäytön vain siksi, että otetaan kädestä ja viedään pihalle. Kyse on kuitenkin paljon isommasta kokonaisuudesta kuin siitä fyysisestä toimenpiteestä, joka tehdään kentällä.” 

Alexander: “Voimankäyttö on tarkkaan säänneltyä. Vaikka yksittäisen järjestyksenvalvojan ei tarvitse tuntea koko lainsäädäntöä, on hyvä ymmärtää kokonaisuus. Rikoslaki antaa isot raamit ja koskee kaikkia Suomessa voimaa käyttäviä, ja alakohtainen erityislainsäädäntö tarkentaa tätä. 

Jokaiselle turvallisuusalalla toimivalle pitää olla selvää, milloin voimakeinoja voidaan käyttää. Lakiperustan tunteminen vaikuttaa kuitenkin olevan nykyään huonolla mallilla. Tiedon lisäksi tarvitaan käytännön kokemusta, jotta opittua voi peilata ja siirtää käytäntöön.”

Joni: “Periaatteessa kyseenalaisestakaan toiminnasta ei synny ongelmaa, kunhan rikosprosessia ei aloiteta. Monen pelastus on ollut se, että ihmiset eivät ole nostaneet oikeusjuttuja. Yksityisen turvallisuusalan ihmisen pitää kuitenkin olla varma siitä, saiko hän toimia niin kuin toimi. Paras tavoite on, ettei edes tule tilanteita, joissa voimankäyttöä käytetään väärin.”  

Alexander: “Alalla tehdään paljon asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Voi olla poliisistakin kiinni, miten asiaa viedään eteenpäin. Nykyään ollaan ehkä herkempiä tarttumaan asioihin.” 

Agmenin voimankäyttökoulutuksissa kannustetaan jatkuvaan kehitykseen

Kuten äskeisestä keskustelusta huomataan, turvallisuusalan ammattilainen tarvitsee voimankäyttöön sekä tietoa että taitoa. Agmenin koulutuksissa molemmat puolet otetaan huomioon, vaikka kurssien sisältö onkin hyvin käytännönläheinen. 

“Sen lisäksi, että koulutamme oikeat asiat, osaamme myös perustella, miksi asiat ovat näin. Joka aiheeseen on erikoistunut kouluttaja, joka on ammattilainen omalla alallaan. Meiltä on päästy hyvillä pohjatiedoilla esimerkiksi poliisiopintoihin”, Alexander Austin sanoo. 

“Koulutuksissa tuemme ihmisiä ennen kaikkea itsenäiseen ja tuettuun harjoitteluun. Lakisääteiset kurssit ovat hyvin suppeita eivätkä vielä yksinään tee kenestäkään osaavaa voimankäyttäjää. Osaaminen on kuitenkin myös oma etu: mitä taitavampi voimankäyttäjä on, sitä todennäköisemmin itsekin välttyy vakavilta vammoilta”, Alexander muistuttaa.

Agmen tarjoaa koko kirjon yksityisen turvallisuusalan voimankäyttökoulutuksia:

Fyysisen voimankäytön perusteet (6 ot)
Kaasusumutinkoulutus (5 ot)
Teleskooppipatukkakoulutus (5 ot)
Järjestyksenvalvojan voimankäytön lisäkoulutus (24 ot)
Voimankäyttövälineiden kertauskoulutus (8 ot)
Vartijan ampuma-asekoulutus (24 ot)

Tutustu Agmenin voimankäytön koulutuksiin ja seuraa alkavia koulutuksia koulutuskalenterista!